Itseohjautuva oppiminen käytännössä: projektiopetus

Projektiopetus on toimintaorientoitunut avoimen opetuksen menetelmä. Sen lähtökohtana on jokin ongelma, joka pyritään ratkaisemaan konkreettisen tuotoksen avulla. Ongelman tulisi olla sellainen, että oppilaat voivat kehittää sen ratkaisemiseksi tavoitteen ja työsuunnitelman. Projektiopetuksessa oppilaat osallistuvat työn suunnitteluun ja ovat vastuullisia projektin toteutuksesta. Projektin tuloksena syntyy tuotos, jonka ryhmä esittelee muulle luokalle. Projektiopetus päättyy siihen, että luokka arvioi yhdessä eri oppilasryhmien tuotoksia.

Projektiopetuksella on pitkä historia. Käsite juontaa juurensa 1600-luvun italialaisiin taideakatemioihin, joissa arkkitehtiopiskelijat suunnittelivat itsenäisesti ja yhteistoiminnallisesti omia rakennuksia. Näitä hankkeita kutsuttiin projekteiksi. Myöhemmin projektiopetusta kehitettiin 1900-luvun alussa reformipedagogiikan ja progressiivisen pedagogiikan eri suuntauksissa. Esimerkiksi Hugo Gaudigilta, Georg Kerschensteinerilta, John Deweyltä ja William Kilpatrickilta löydetään projektiopetuksen ideoita. Heidän jälkeen uusia projektiopetuksen malleja ovat luoneet mm. Karl Frey ja Herbert Gudjons.

Jotta projektiopetusta voidaan pitää avoimena opetuksena, tulee oppilailla olla siinä aktiivinen rooli projektien suunnittelussa. Jos oppilaat saavat päättää projektin teemasta, on opetus sisällöllisesti avointa. Mikäli oppilaiden on mahdollista tehdä itse työsuunnitelmat, on opetus menetelmällisesti avointa. Jos taas oppilaat voivat päättää itse siitä, missä, milloin ja kenen kanssa he työskentelevät, on opetus organisatorisesti avointa. Jos mikään näistä lähtökohdista ei toteudu, on projektiopetus opettajajohtoista eikä avointa opetusta.

…

Projektiopetus perustuu useille teoreettisille lähtökohdille. Gudjons (2001) tiivistää ne kymmeneen kohtaan, joita ovat:

1. Elämismaailmaorientaatio: projektiopetuksen tehtävät kumpuavat elämän ongelmista ja pyrkimyksistä eivätkä oppiaineiden rakenteista.

2. Osallisten intressien huomioiminen: projektiopetuksen teemat liittyvät oppilaiden intresseihin ja heitä askarruttaviin kysymyksiin.

3. Itsevastuullisuus: oppilaat otetaan mukaan projektien suunnitteluun ja heillä on mahdollisuuksia vaikuttaa niiden rakentumiseen.

4. Yhteiskunnallinen relevanssi: ideaalitapauksessa projektit ovat relevantteja koulun ulkopuoliselle maailmalle.

5. Tavoitteellinen suunnittelu: projektin suunnittelun avulla pyritään siihen, että projektin konkreettinen tavoite saavutetaan.

6. Tuotosorientaatio: projektin tavoitteena on valmistaa jokin konkreettinen tuotos (esimerkiksi näyttely, malli, esitelmä, raportti).

7. Moniaistisuus: projekteissa yhdistetään kognitiivista, esteettistä ja praktista työtä.

8. Sosiaalinen oppiminen: oppilaat tekevät yhteistyötä ja opetuksessa käytetään demokraattisia toimintamuotoja.

9. Oppiaineiden yhdistäminen: projektien teemat liittyvät useisiin oppiaineisiin.

10. Rajat: kaikkia koulussa käsiteltäviä asioita ei voida opiskella projektioppimisen muodossa.

…

Projektiopetus noudattaa tiettyjä vaiheita. Yleensä eri vaiheina mainitaan teeman valinta, ongelmanratkaisusuunnitelman kehittäminen, työskentely ja arvioiminen (ks. Gudjons 2001). Reichen (1991) on esittänyt hieman laajemman, mutta selkeän ja yksityiskohtaisen näkemyksen projektiopetuksen vaiheista. Hänen mukaan niitä ovat teeman etsintä, teeman valinta, projektisuunnitelman tekeminen, projektin toteutus ja projektin arvioiminen. Lisäksi Reichen esittää, että projektien aikana voidaan kontrolloida oppilaiden työn edistymistä ja arvioida heidän kanssa yhdessä työskentelyn sujuvuutta.

Ennen projektiopetuksen varsinaisiin vaiheisiin siirtymistä opettajan kannattaa selostaa oppilaille, mistä työtavassa on kyse. Tätä tarkoitusta varten hän näyttää oppilaille seuraavan monisteen, jossa kuvataan projektiopetuksen kaikki vaiheet. Samalla opettaja selostaa esimerkkien avulla, mitä näissä vaiheissa tehdään.

Kun oppilaat ovat perehtyneet projektiopetuksen ideaan, siirrytään opetustavan varsinaisiin vaiheisiin. Niitä ovat:

1. Teeman etsintä. Oppilaat saavat tehtäväksi miettiä muutaman päivän ajan projektiaiheita. Ne voivat koskea joko yksittäisten ryhmien tai koko luokan projekteja. Toisin sanottuna projektiopetusta voidaan toteuttaa joko siten, että koko luokka tekee pienissä ryhmissä saman projektin tai pienryhmät työskentelevät eri projektien parissa. Kun oppilaat ovat kehittäneet ideoitaan, kerätään ne taululle. Oppilaat selventävät opettajalle ja muille oppilaille ajatuksiaan. Tämän jälkeen aiheet jätetään hautumaan muutamaksi päiväksi, jotta oppilaat saavat pohtia niitä.

2. Teeman valinta. Opettaja sopii oppilaiden kanssa projektien määrästä (luokan yhteinen projekti vai ryhmien omat projektit), ajan käytöstä (kuinka kauan projektia tehdään), keskustelusäännöistä (kaikki saavat puhua, kaikkia kuullaan ja kenellekään ei naureta), debatointitavoista (vapaa vai johdettu keskustelu, kaikki ottavat kantaa) ja päätöksentekotavoista (äänestäminen vai keskustelu kunnes konsensus on saavutettu). Tässä vaiheessa siis päätetään aiheenvalinnassa ja varsinaisessa työskentelyssä noudatettavista säännöistä sekä projektin aiheesta ja organisoimisesta.

3. Projektisuunnitelman tekeminen. Projektin aiheesta päättämisen jälkeen oppilaat tekevät pienryhmissä projektisuunnitelmat. Siinä he tarvitsevat opettajan apua. Projektien suunnittelu alkaa siten, että oppilaat kehittävät pienryhmissä käsityksen siitä, mitä he aikovat tehdä. Opettaja auttaa oppilaita suunnitelmien arvioimisessa, muttei tee niihin itse korjauksia. Projektin tehtävien jako tapahtuu kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa oppilaat kertovat toisilleen, mitä he haluavat tehdä ja mitkä tehtävät, työt ja roolit ovat heille mieluisia. Opettaja huolehtii siitä, että kaikki oppilaat saavat ilmaista itseään. Toisessa vaiheessa tehtävät jaetaan oppilaiden kesken ja ne kirjataan ylös. Oppilaat tekevät tämän mahdollisimman itsenäisesti.  On tärkeää, että projektista vallitsee yksimielisyys ja työtehtävien jako on suoritettu selkeästi. Suunnitteluvaiheen tulisi päättyä siihen, että oppilailla on valmiina ”projektiplakaati”, johon on kirjattuna:

– selkeä käsitys lopputuotoksesta / projektin tavoitteesta

– toteuttamisen ehdot / materiaalit / tilat

– projektin kulku ja ajoitus

– vastuutehtävät / työnjako / roolit

– sopimukset (vanhempien, kollegoiden, talonmiehen tai viranomaisten kanssa)

4. Projektin toteutus. Työsuunnitelmien tekemisen jälkeen siirrytään projektin toteutukseen. Tässä vaiheessa oppilaat toteuttavat työsuunnitelmansa käytännössä ja tekevät konkreettisen tuotoksen, joka vastaa projektin teemana olevaan ongelmaan.

5. Projektin päättäminen. Projektin lopetus koostuu kolmesta aspektista. Niitä ovat ensinnäkin työskentelyn päättäminen, lopputulosten arviointi ja projektin tulosten käsittely tavallisessa opetuksessa. Näistä aspekteista toinen on tärkein. Siihen liittyen oppilaat pohtivat seuraavia kysymyksiä: mitä halusimme, mitä saavutimme, mikä oli hyvää, mikä ei ollut hyvää ja kuinka projekti olisi voinut jatkua?

Näiden vaiheiden lisäksi projektityöskentelyn eli neljännen vaiheen aikana voidaan toteuttaa kaksi vaihetta, joiden avulla tehdätään oppilaiden ohjaamiseen. Niitä ovat:

6. Työskentelyn kontrollointi. Tämä vaihe toteutetaan työskentelyn lomassa. Se voi kohdistua joko yhteen ryhmään tai koko luokkaan. Työskentelyn kontrolloinnin vaiheessa opettaja ja oppilaat vaihtavat informaatiota, organisoivat seuraavia työvaiheita ja tarkastelevat työskentelyn tilaa.

7. Ajattelutauko. Tässä vaiheessa arvioidaan kriittisesti työprosessia. Siinä tarkastellaan sovittuja reunaehtoja (sääntöjä, sopimuksia ja päätöksentekotapoja), työmotivaatiota, tehtyjä asioita, etäisyyden ottamista projektiin (rentoutumista, taukoja ja vaihtoehtoisia keinoja tehdä ja järjestää työvaiheita) ja sosiaalisia ongelmia. Ajattelutaolla myös rohkaistaan hiljaisia ja vetäytyviä oppilaita.

…

Koulussa voidaan toteuttaa projekteja erilaisin tavoin. Mahdollisuuksia ovat mm.:

– muutamien tuntien mittaiset miniprojektit

– projekti-iltapäivät, joissa projektia tehdään tiettynä viikonpäivänä muutaman tunnin ajan 10–16 viikon ajanjaksolla

– projektipäivät eli joidenkin päivien käyttäminen projektiin (joko yhden tai useamman viikon ajanjaksolla)

– projektiviikot, joissa yksi tai useampi viikko käytetään projektiopetukseen

– pitkäaikaisprojektit, jotka kestävät muutamasta viikosta useampaan kuukauteen.

…

Koulussa toteutettavat projektit voivat olla monenlaisia. Saksalaisissa projektiopetusta koskevissa teoksissa on kuvauttu useita erilaisia projekteja. Niitä ovat mm.:

– ”energiaa lannasta” (oppilaat rakentavat biokaasuvoimalan)

–  vaihtoehtoinen ravitsemus (ekologinen ravinto)

– ”katu on meille kaikille” (liikenteen rauhoittaminen asuinalueella)

– ”teemme kansanjuhlan” (luokkaretki)

– ”mainokset, mitä haluatte meistä” (taidetta, psykologiaa ja taloustiedettä yhdistelevä projekti)

–  ”kuinka sanomalehtiartikkeli syntyy” (lehdistöön perehtyminen)

– energian säästäminen (energiaan ja kestävään energiantuotantoon liittyvä projekti)

– ”äiti ja isä työskentelevät” (perehtyminen työelämään).

LÄHTEET

Gudjons, H. 2001. Handlungsorientiert lehren und lernen. Bad Heilbrunn: Klinkhardt.

Peschel, F. 2012. Offener Unterricht: Idee – Realität – Perspektive und ein praxiserprobtes Konzept zur Diskussion. Teil I: Allgemeindidaktische Überlegungen. Baltmannsweiler: Schneider Verlag.

Reich, K. 2008. Projektarbeit.

Reichen, J. 1991 Sachunterricht und Sachbegegnung. Zürich: Verlagsinstitut für Lehrmittel.