TVT:n käyttäminen opetuksessa

Kuinka tieto- ja viestintätekniikkaa tulisi käyttää opetuksessa? Kysymykseen saadaan eräs vastaus perehtymällä Bransfordin ym. (1999) teokseen ”How people learn”, jossa kuvataan moderniin oppimistukseen perustuen, millaista kouluopetuksen tulisi olla. Tieto- ja viestintätekniikan osalta todetaan, että sen avulla voidaan parantaa oppilaiden oppimista, mutta vain, jos sitä käytetään oikein. Kirjoittajien mukaan järkeviä tapoja käyttää tvt:tä opetuksessa ovat:

– kiinnostavien todellisen maailman ongelmien tuominen luokkahuoneeseen
– tuen (scaffolding) ja oppimista edistävien työkalujen tarjoaminen
– palautteen, reflektion ja tarkistamisen mahdollisuuksien tarjoaminen oppilaille ja opettajille
– luokan yhdistäminen laajempaan yhteisöön
– opettajan oppimisen mahdollisuuksien laajentaminen.

Bransford ym. selventävät näitä lähtökohtia seuraavasti:

1. Todellisen maailman ongelmat. ”Learning through real-world contexts is not a new idea. For a long time, schools have made sporadic efforts to give students concrete experiences through field trips, laboratories, and work-study programs. But these activities have seldom been at the heart of academic instruction, and they have not been easily incorporated into schools because of logistical constraints and the amount of subject material to be covered. Technology offers powerful tools for addressing these constraints, from video-based problems and computer simulations to electronic communications systems that connect classrooms with communities of practitioners in science, mathematics, and other fields.”

2. Oppimisen tukeminen. ”These designs use technologies to scaffold thinking and activity, much as training wheels allow young bike riders to practice cycling when they would fall without support. Like training wheels, computer scaffolding enables learners to do more advanced activities and to engage in more advanced thinking and problem solving than they could without such help.”

3. Palautteen, reflektion ja tarkistamisen mahdollistaminen. ”Technology can make it easier for teachers to give students feedback about their thinking and for students to revise their work.”

4. Luokan yhdistäminen laajempaan yhteisöön. ”It is easy to forget that student achievement in school also depends on what happens outside of school. Bringing students and teachers in contact with the broader community can enhance their learning.”

5. Opettajien oppiminen. ”The introduction of new technologies to classrooms has offered new insights about the roles of teachers in promoting learning. Technology can give teachers license to experiment and tinker. It can stimulate teachers to think about the processes of learning, whether through a fresh study of their own subject or a fresh perspective on students’ learning. It softens the barrier between what students do and what teachers do.”

LÄHTEET

Bransford, J.D., Brown, A.L. & Cocking, R.R. 1999. How people learn. Brain, mind, experience and school. Saatavilla: http://www.colorado.edu/MCDB/LearningBiology/readings/How-people-learn.pdf

Mainokset

Demokraattinen ja humaani koulu

Käännös Wolfgang Klafkin tekstistä Kriterien einer guten Schule. Tässä kirjoituksessa Klafki kuvaa, millaista koulua voidaan pitää hyvänä. Tekstin lopussa esitetään yhdeksän teesiä siitä, millainen koulu on demokraattinen ja humaani. Nämä teesit kuuluvat:

”1. Vastuunsa kasvavaa sukupolvea kohtaan kantava demokraattinen ja humaani koulu on laitos, jossa opettajat ja oppilaat pyrkivät herättämään ja pitävät yllä tietoisuutta yhteiskunnan perustuslain ja sen toteutumisen – yhteiskunnan poliittisen itseymmärryksen ja sen todellisuuden – välisistä jännitteistä ja ristiriidoista. Koulun  opettajien, opettajankoulutuksessa toimivien henkilöiden, kasvatustodellisuudesta vastuussa olevan kasvatustieteen ja – parhaassa tapauksessa – reformistisen kouluhallinnon täytyy taistella jatkuvasti sellaisia yrityksiä vastaan, joissa pyritään unohtamaan tai peittelemään tällaisia ohjelman ja todellisuuden välisiä ristiriitoja ja epäjohdonmukaisuuksia.

2. Demokraattisen ja humaanin koulun tehtävänä on tehdä oppilaat tietoiseksi – porrastetusti vähitellen  enemmän  vaatien – intressien eroista, näkemysristiriidoista ja konflikteista yhteiskunnassa; koulussa on oltava omaa tilaa tälle tavoitteelle. Lisäksi demokraattisen ja humaanin koulun tehtävänä on kehittää oppilaiden kykyä päättää suhteistaan erilaisiin ja osittain ristiriitaisiin taloudellisiin, sosiaalisiin, poliittisiin, kulttuurisiin ja uskonnollisiin positioihin ja tulkintoihin. Tällainen koulu on myös instituutio, joka ei reagoi ristiriitoihin ja konflikteihin vain pakosta, vaan kiinnittää huomiota tällaisiin jännitteisiin ja selvittää välinsä niiden kanssa pedagogisesta vastuusta.

3. Tällainen koulu myös ohjaa nuoria ajattelemaan oman tulevaisuutensa vuoksi vaihtoehtoja olemassa olevalle järjestykselle, eikä anna heidän sitoutua nykyiseen. Se rohkaisee kehittämään luovaa tiedollista mielikuvitusta siitä, kuinka yhteiskunnan ohjelmallisen itseymmärryksen ja todellisuuden välistä ristiriitaa voidaan pienentää siten, että oikeudenmukaisuus, tasa-arvoisuus, inhimillisyys, solidaarisuus ja rauhantahtoisuus vahvistuvat, osallistumismahdollisuudet lisääntyvät ja ihmisten elämänlaatu paranee. Tässä oppilaiden kanssa ei tule kiinnittää huomiota pelkästään suuriin pitkän aikavälin tavoitteisiin, vaan on myös kysyttävä, mitä me voimme tehdä omassa tilanteessamme tässä ja nyt edistyäksemme pienen osan pitkästä matkasta suureen päämäärään. Koulun tulee myös auttaa oppilaita siinä, että he tulevat kärsivällisiksi ja oppivat iloitsemaan pienistä askelista suuri perspektiivi päämääränä.

4. Demokraattinen ja humaani koulu ei ohjaa pelkästään uusien poliittisten, taloudellisten, sosiaalisten, ammatillisten ja elämismaailmaan liittyvien ideoiden ymmärtämisen ja suunnitteluun. Koulussa täytyy pyrkiä myös siihen, että oppilaat ja opettajat saavat uusia positiivisia kokemuksia, jotka muistuttavat mallien testaamista siitä, kuinka yhteiskuntaa voitaisiin kehittää eteenpäin omassa ohjelmassaan. Koulussa  tulisi testata esimerkiksi pelosta vapaan oppimisen muotoja, solidaarisen auttamisen malleja, kilpailutonta yhteistyötä, suoritusten arvioinnin ja palautteenannon muotoja, jotka perustuvat tukemiseen valikoimisen sijaan, rationaalisen konfliktien ratkaisemisen malleja ja osallisuutta (sisältäen kollegiaalisen koulun hallitsemisen).

5. Koulun – jota mielestäni tarvitsemme – opetus- ja oppimisprosesseissa on pyrittävä hyödyntämään erästä vastakohtaista jännitettä. Koulun täytyy pysyä lähellä itsensä ulkopuolista todellisuutta; tämä on asian ensimmäinen puoli. Koulun täytyy kuitenkin myös toistuvasti opettaa saavuttamaan kriittinen etäisyys sen ulkopuoliseen todellisuuteen; tämä on asian toinen puoli. Suhteessa ensimmäisenä mainittuun puoleen tämä tarkoittaa kolmea asiaa. Ensinnäkin koulun tulee ottaa vakavasti nuorten elämä ja heidän intressit koulun ulkopuolisessa todellisuudessa ja antaa niiden tulla puheeksi. Toiseksi koulun ulkopuolinen todellisuus on tuotava kouluun tarkoin valitusti asiantuntijoiden, vanhempien, koettua todellisuutta koskevien dokumenttien jne. muodossa. Kolmanneksi koulun ulkopuolisessa todellisuudessa on käytävä toistuvasti kyselyiden, vierailuiden, tutkimusten, harjoitteluiden jne. merkeissä. Jälkimmäistä puolta koskien koulun täytyy saavuttaa – liittyen vastakohtana yllä mainittuun kokemuksellisuuteen ja käytännönläheisyyteen – toistuvasti kriittinen etäisyys koulun ulkopuoliseen maailmaan analysoidakseen sitä, kyetäkseen kysymään ja tutkimaan sen taustoja sekä arvioidakseen ja kuvitellakseen sille parempia vaihtoehtoja.

6. Demokraattisessa ja humaanissa koulussa ei jätetä huomiotta – kohtelemalla kaikkia muodollisesti samalla tavoin – sitä tosiasiaa, että oppilaat tulevat hyvin erilaisista kasvuolosuhteista ja siten hyvin erilaisista lähtökohdista kouluoppimiselle. Sen sijaan tähän vastataan tietoisesti ja harkitusti: yhtäältä yksilöivästi, toisaalta kompensatorisesti. Demokraattisella ja humaanilla koululla on rohkeutta auttaa heikkoja, huono-osaisia ja haastavia oppilaita. Se kehittää tähän vähitellen enemmän mahdollisuuksia siten, että  koulu kokonaisuudessaan – erityisesti paremmista lähtökohdista tulevat oppilaat mukaan lukien – sitoutuu tällaiseen tavoitteeseen ja pyrkii siihen aktiivisesti käytännöllisen solidaarisuuden muodossa: intensiivisenä pienryhmätyönä opetuksessa, auttamisen kulttuurina ja oppilaiden välisenä kummitoimintana, eriyttämällä opetusta ja tarkoin valittujen ehdotusten ja vaatimusten avulla. Jo näin koulusta tulisi haastavampi kuin perinteinen koulu, koska se asettaisi myös kyvykkäille oppilaille korkeita odotuksia. Näin ei tapahdu yleensä nykyisissä kouluissa. Valaisen tätä esimerkin avulla: toisten auttaminen oppimisprosessissa siten, että autettava oppii ymmärtämään asian, edellyttää empatian ja auttamishalun lisäksi myös hyvin korkeaa kognitiivista suoriutumista.

7. Demokraattisessa ja humaanissa koulussa nuoret otetaan tosissaan kokonaisina ihmisinä. Oppilaat otetaan huomioon ja heitä tuetaan kaikilla elämän osa-alueilla ja mahdollisuuksissa: kognitiivisissa – ennen kaikkia reflektiivisissä – kyvyissä, mutta myös  emotionaalisissa, motorisissa, sosiaalisissa ja käytännöllisissä taidoissa. Demokraattinen ja humaani koulu puhuttelee näitä eri aspekteja muodollisissa ja epämuodollisissa oppimistilanteissa siten, että eräs perustavanlaatuinen vastakohtaisuus tulee huomioiduksi: vuorovaikutus, joka koskee yhtäältä välitöntä havaintoa ja kokemista, käytännöllistä tekemistä, kokeita, kokeiluita ja harjoitteluita sekä toisaalta kognitiivista prosessointia, kielellis-käsitteellistä reflektiota ja abstraktiota ulottuen aina reflektioon kysymyksistä ihmisen yksilöllisen ja yhteiskunnallisen olemassaolon merkityksestä ja rajoista.

8. Demokraattisen ja humaanin koulun opetuksen ytimen muodostaa tutkiva ja ymmärtävä eksemplaarinen oppiminen. Se on oppimista, jossa oppilasta lähellä olevasta  kokemuspiiristä etsitään ongelmia, konflikteja ja näkökulmia, joista voidaan saavuttaa vähitellen syvempi käsitys oman aikamme ja oletetun tulevaisuuden suurista kansallisista  ja kansainvälisistä avainkysymyksistä. Tällaisia avainkysymyksiä ovat rauhan varmistaminen ja sodan vaara, kuilu pohjoisen ja etelän välillä sekä ns. kolmannen maailman maiden nälän ja kurjuuden ratkaiseminen; ympäristön tuhoutuminen ja suojelu suhteessa maailmanlaajuisiin teknistymisen ja teollistumisen prosesseihin; maailman energian tuotanto ja ns. vaihtoehtoinen energia; demokratisaatio kaikissa yhteiskunnissa; naisten emansipaatio; ennakkoluuloisuuden ongelmat ja yhteiskunnalliset vähemmistöt ja reunaryhmät; sukupolvien välinen suhde jne.

9. Demokraattisessa ja humaanissa koulussa oppilaat ja opettajat analysoivat, kritisoivat, suunnittelevat ja testaavat jatkuvasti koulun ja sen opetuksen parantamisen mahdollisuuksia. Demokraattinen ja humaani koulu on pysyvän reformin koulu, jossa kestävä avoimuus ei toteudu hektisenä aktivismina, vaan rauhallisena aktiivisuutena: rakennettuna koulun arkipäivän pysyviin muotoihin, ”oppimiskulttuuriin”, sosiaalisiin suhteisiin, kouluelämään ja ulkopuolisiin kontakteihin sekä varmistettuna jämähtämiseltä ja ritualisoitumiselta kritiikin ja reflektion avulla. Tällainen koulu on itsereflektiivinen koulu.”