Luokkavaltuusto

Luokkavaltuusto on toimintatapa, jonka avulla voidaan lisätä oppilaiden vaikutusmahdollisuuksia koulussa, kasvattaa heitä demokraattiseen työskentelyyn sekä edistää oppilaissa erilaisia kommunikatiivisia ja sosiaalisia kykyjä, joita tarvitaan yhteiskunnallisessa osallisuudessa. Suomalaisessa kasvatustieteessä ei juuri tunneta luokkavaltuustoja, mutta niistä on olemassa paljon saksankielistä kirjallisuutta. Kuvaan seuraavaksi saksalaisten luokkavaltuustomallien avulla, mistä luokkavaltuustoissa on kyse.

Luokkavaltuusto tarkoittaa sitä, että jokaisen kouluviikon viimeinen tunti käytetään kokonaisuudessaan siten, että oppilaat ja opettaja istuvat tuoleista muodostettuun rinkiin keskustelemaan yhdessä koulunkäyntiin liittyvistä asioista. Tyypillisesti luokkavaltuustossa käsitellään kuluneen viikon tapahtumia, ratkaistaan erilaisia ongelmia, tehdään päätöksiä luokan asioista sekä suunnitellaan yhteistä työtä. Jokaviikkoiset luokkavaltuustot muodostavat ajan ja paikan sille, että oppilaat saavat äänensä kuuluviin ja voivat osallistua yhteisten asioiden hoitamiseen.

Luokkavaltuustoistuntojen tulisi toistua säännöllisesti ja niillä tulisi olla selkeä rakenne. Käytännössä luokkavaltuuston tulisi kokoontua jokaisen kouluviikon viimeisellä tunnilla ja oppilailla tulisi olla istunnoissa tiettyjä rooleja, joiden suorittamiseen he ovat perehtyneet. Myös luokkavaltuuston kulun tulisi olla toistuva ja oppilaille tuttu.

Erilaisissa luokkavaltuustomalleissa nähdään hieman eri tavoin, millaisia rooleja oppilailla tulee olla luokkavaltuustoistunnoissa. Useimmissa malleissa ajatellaan, että kokouksissa on oltava ainakin yksi tai useampi puheenjohtaja ja pöytäkirjanpitäjä. Yksittäisissä malleissa korostetaan myös rooleja kuten työrauhavahti, sääntöjen noudattamisen seuraaja ja ajan kulumisen tarkkailija. (Ks. Daublebsky & Lauble 2006; Freinet 1987; Friedrichs 2014; Morgenthau 2000.) Morgenthau (2000) esittää mielestäni selkeimmän roolituksen luokkavaltuustoon. Tässä mallissa luokkavaltuustossa on kaksi puheenjohtajaa sekä yksi kirjanpitäjä ja yksi työrauhavahti. Ensimmäisen puheenjohtajan tehtävänä on pitää viittauslistaa ja osoittaa oppilaille puheenvuoroja. Viittauslistalla tarkoitetaan paperia, johon kirjoitetaan oppilaiden nimiä siinä järjestyksessä kuin puheenvuoroja pyydetään. Puheenjohtaja osoittaa puheenvuoroja tämän listan mukaisesti. Hän vastaa siitä, että kaikki halukkaat saavat puhua ja kukaan ei hallitse keskustelua liikaa. Toisen puheenjohtajan tehtävänä on pitää huolta puheenvuorojen ajasta ja järjestää äänestyksiä. Hän varmistaa, että asiat saadaan käsiteltyä ja päätökset tehtyä. Työrauhavahti vastaa kokouksen rauhallisuudesta. Hänen tehtävänään on antaa äänimerkki, kun äänenvoimakkuus käy liian suureksi. Kirjanpitäjä kirjoittaa luokkavaltuustokirjaan ylös kokousten kulun ja tärkeät päätökset. Tämä mahdollistaa luokkavaltuustossa tehtyjen päätösten noudattamisen ja onnistumisen seuraamisen.

Luokkavaltuuston ideana on, että oppilaat saavat tilaisuuden puhua vapaasti erilaisista opetukseen ja koulunkäyntiin liittyvistä seikoista. Siksi luokkavaltuustoistunnoissa voidaan käsitellä toisistaan paljonkin poikkeavia asioita. Friedrichs (2014) katsoo Freinet:iin nojaten, että oppilaat esittävät luokkavaltuustossa kiitosta, kritiikkiä ja toiveita. Daublebsky ja Lauble (2006) ajattelevat, että luokkavaltuustoon soveltuvia aiheita ovat mm. matkat, yrittäjämäiseen toimintaan liittyvät asiat, luokkahuoneen järjestys, koulun esteettisyyden parantaminen, raha-asiat, kiitos ja tunnustus, riidat, konfliktit, käyttäytyminen opetuksessa, läksyjen aiheet, opetuksen sisällöt, opetuksen muodot, opetusprojektien suunnittelu, stressinhallinta, akuutit tapahtumat, vanhempien vaatimat aiheet sekä muiden opetuksen aiheiden suunnittelu. Morgenthaun (2008) mukaan luokkavaltuustossa käsitellään yleisten koulunkäyntiin liittyvien asioiden lisäksi opetuksen tavoitteisiin ja sisältöihin liittyviä kysymyksiä. Blum ja Blum (2012) taas korostavat Morgenthausta poiketen, ettei heidän luokkakokouksissaan suunnitella opetusta sisällöllisesti ja menetelmällisesti. Ei siis ole olemassa yhtä tapaa toteuttaa luokkavaltuustoa.

Jotta oppilaat kykenevät orientoitumaan luokkavaltuustoistuntoihin, tulee niillä olla tarkasti määritelty ja toistuva rakenne. Selkein ja pisimmälle kehitellyin teoria luokkavaltuuston kulusta löytyy Blumilta ja Blumilta (2012). Tämän mallin mukaan luokkavaltuuston kulku sisältää seuraavat vaiheet: 1. istunnon avaamisen ja positiivisen kierroksen 2. päätösten tarkistamisen ja niitä koskevan palautteen 3. kyselyn selvitettävistä asioista ja ongelmista 4. asioista ja ongelmista keskustelemisen 5. ratkaisun etsimisen ja sopimisen 6. pöytäkirjan kirjoittamisen ja istunnon lopettamisen. Ensimmäisessä vaiheessa kerrataan luokkavaltuuston säännöt. Tässä vaiheessa oppilaat saavat myös kertoa siitä, mikä on ollut kuluneella viikolla positiivista. Toisessa vaiheessa luetaan edellisen viikon pöytäkirja. Tämän jälkeen arvioidaan, ovatko edellisen istunnon ratkaisut ja päätökset olleet onnistuneita. Kolmannessa vaiheessa luetaan ääneen luokkavaltuustoon ilmoitetut aiheet. Sitten oppilailta kysytään, ovatko ne edelleen ajankohtaisia. Neljännessä vaiheessa asioita ja ongelmia tarkastellaan erilaisten päämäärien ja tarpeiden sekä toisten ihmisten näkökulmasta. Viidennessä vaiheessa oppilaat kehittävät erilaisia ideoita aivoriihessä. Tämän jälkeen erilaisia ehdotuksia arvioidaan ja päätös tehdään joko sopimalla tai äänestämällä. Kuudennessa vaiheessa päätökset ja sopimukset kirjataan luokkavaltuustokirjaan, minkä jälkeen puheenjohtaja kiittää oppilaita avoimuudesta ja hyvistä ehdotuksista sekä muistuttaa onnistuneista ratkaisuista.

Edellä kuvattu luokkavaltuuston kulku on vain yksi ehdotus muiden vaihtoehtojen joukossa. Myös Daublebsky ja Lauble (2006), Friedrichs (2014) sekä Morgenthau (2008) esittävät näkemyksen siitä, kuinka luokkavaltuustoistunto etenee. Friedrichsin (2014) malli muistuttaa hyvin pitkälle Blumin ja Blumin näkemystä. Siitä taas eroaa hieman Daublesbkyn ja Laublen (2006) malli, jossa oppilaat saavat esittää positiivisen kierroksen jälkeen kriittisiä huomioita ennen varsinaisiin aiheisiin siirtymistä. Morgenhaun (2008) esittämät mallit eroavat jo huomattavasti kaikista edellä mainituista teorioista. Esimerkiksi eräässä Morgenthaun keskustelusuunnitelmassa käsitellään aluksi kulunutta viikkoa siitä näkökulmasta, mitä tehtäviä oppilaat ovat tehneet, ovatko ne olleet hyviä vai huonoja ja kuinka oppilaat ovat onnistuneet niissä. Tämän jälkeen keskustellaan siitä, mitä oppilaat haluaisivat tehdä tulevalla viikolla sekä yksin että yhteisessä opetuksessa. Luokkavaltuustoa on siis mahdollista hyödyntää sekä koulunkäyntiä koskevien yleisten asioiden käsittelyyn, mutta myös opetuksen suunnitteluun yhdessä oppilaiden kanssa.

Luokkavaltuustossa voidaan tehdä päätöksiä erilaisilla tavoilla. Päätökset voivat perustua joko koko luokan tai asianomaisten oppilaiden konsensukseen, niistä voidaan äänestää tai opettaja voi tehdä ratkaisun. Kaikkia päätöksiä ei ole järkevää tehdä luokkavaltuustossa äänestämällä, vaan joissakin tapauksissa on mielekästä pyrkiä koko luokan konsensukseen tai antaa asianosaisten oppilaiden neuvotella päätöksestä.

Selkeimmän näkemyksen erilaisista päätöksentekomalleista esittävät Blum ja Blum (2012) seuraavan kuvion muodossa:

 LV.jpg

Blumin ja Blumin ideana on, että luokan yhteisiä asioita koskevia päätöksiä voidaan tehdä äänestämällä. Oppilaiden tekemiä ehdotuksia arvioidaan luokkavaltuustossa erilaisten tarpeiden ja päämäärien näkökulmasta. Tämän jälkeen ehdotuksia kehitetään yhdessä eteenpäin. Lopuksi on mahdollista äänestää, mikä ehdotuksista valitaan toimeenpantavaksi. Asioita koskevien konfliktien ja oppilaiden välisten riitojen yhteydessä johtopäätökseen tulisi sen sijaan päästä yksimielisesti. Osapuolet saavat esittää konfliktista oman näkemyksensä, minkä jälkeen heitä vaaditaan tarkastelemaan ristiriitaa tai ongelmaa toistensa näkökulmista. Muut oppilaat saavat osallistua ratkaisuehdotusten kehittämiseen, mutta osalliset tekevät lopullisen päätöksen keskenään neuvottelemalla.

Opettajan tehtävänä on määrittää, missä rajoissa oppilaat saavat tehdä luokkavaltuustossa päätöksiä. Tätä varten hänen on reflektoitava jatkuvasti, millainen liikkumatila oppilaille voidaan antaa. Käytännössä opettajalla on mahdollisuus olla hyväksymättä oppilaiden tekemiä ehdotuksia, mikäli ne eivät ole järkeviä. Oppilaiden päätöksiä hylätessään opettajan on tärkeä perustella oppilaille, miksi näin tehdään.

LÄHTEET

Blum, E. & Blum, H.-J. 2012. Der Klassenrat: Ziele, Vorteile, Organisation. Mülheim: Verlag an der Ruhr.

Daublebsky, B. & Lauble, S. 2006. Eine Handreichung für die Praxis. Der Klassenrat als Mittel demokratischer Schulentwicklung.

Freinet, C. 1987. Ihmisten koulu: käytännön opas kansan koulun työvälineiden, opetusmenetelmien ja kasvatuksen järjestämiseen. Helsinki: Elämänkoulu.

Friedrichs, B. 2014. Praxisbuch Klassenrat: Gemeinschaft fördern, Konflikte lösen. Beltz: Weinheim & Basel.

Morgenthau, L. 2008. Was ist offener Unterricht. Müllheim: Verlag an der Ruhr.