Keskustelu itseohjautuvasta oppimisesta alkoi Suomessa vuonna 2016, kun Ylen Koulukorjaamo-sarjassa tarkasteltiin avointa opetusta uutena opetustyylinä, joka eroaa perinteisestä opettajajohtoisesta opetuksesta. Sarja esitteli alakoulusta Markus Humalojan viikkosuunnitelmaopetusta ja lukiosta Pekka Peuran kehittämää yksilöllisen oppimisen mallia (Ali-Hokka ym. 2016). Koulukorjaamossa avoimeen opetukseen suhtauduttiin uteliaasti; siinä kuvattiin opetustavan hyviä ja huonoja puolia eikä esitetty sen johtavan oppimisen heikentymiseen.
Vuonna 2018 avointa opetusta koskevan journalismin sävy muuttui. Liisa Keltikangas-Järvinen esiintyi Ylen Aamu-tv:ssä ja esitti kritiikkiä itseohjautuvaa oppimista kohtaan. Hänen mukaansa itseohjautuvuus on vuoden 2014 opetussuunnitelman perusteissa sekä opetuksen tavoite että menetelmä, mikä on psykologisen tutkimustiedon vastaista (Yle 2018). Helsingin sanomat julkaisi uutisen otsikolla ”Tutkimus paljastaa: Koulujen uudet menetelmät heikentävät oppimista merkittävästi”. Uutisessa haastateltiin Aino Saarista ja Keltikangas-Järvistä tuolloin vielä julkaisemattomasta Saarisen väitöskirjan osatutkimuksesta. Uutisessa itseohjautuvasta oppimisesta puhuttiin ilmiöoppimisena ja sen esitettiin johtavan opettajajohtoista opetusta huonompiin tuloksiin (Malmberg 2018). Uutisen julkaisemisen jälkeen Saarinen ja Keltikangas-Järvinen esiintyivät Alfa-tv:n AlfaStudio-ohjelmassa. Saarinen esitti, että itseohjautuvuutta edellyttävillä opetusmenetelmillä on kielteinen vaikutus oppimiseen ja että nykyään oppilaat opiskelevat uusia asioita itseohjautuvasti, kun taas ennen harjoiteltiin itsenäisesti jo opetettuja asioita (Alfa-tv 2019).
Lasten itseohjautuvaa oppimista ja avointa opetusta koskeva keskustelu aktivoitui vuoden 2023 lopulla, kun PISA 2022-tutkimuksen tulokset julkaistiin. Syitä oppimistulosten heikkenemiselle etsittiin jälleen itseohjautuvasta oppimisesta. Helsingin sanomien uutisessa haastateltiin Saarista, jonka mukaan opetussuunnitelman perusteiden laadinnassa ei ole kuunneltu riittävästi aivotutkijoita, neuropsykologeja, lastenneurologeja ja nuorisopsykologeja (Niinivuo 2023). Uutinen siis vihjaa, että opetussuunnitelman perusteet edellyttävät itseohjautuvaa oppimista, joka on kuitenkin psykologisen tutkimuksen mukaan huono opetustapa peruskouluun. Uutisessa myös viitattiin Saarisen väitöskirjaan ja todettiin, että sen mukaan itseohjautuvat opetusmenetelmät heikentävät oppilaiden oppimista (Niinivuo 2023). A-studion haastattelussa Saarinen esitti oppilaiden oppimistulosten laskemisen syyksi sen, että opettajan rooli on liian vähäinen ja että liian nuorille oppilaille annetaan liikaa vastuuta (Yle 2023). Toimittaja lisäsi Saarisen väitteeseen, että kyse on opetussuunnitelman vaatimuksista (Yle 2023).
Edellinen katsaus osoittaa, että lasten itseohjautuvaa oppimista koskevaan uutisointiin on sisältynyt vuodesta toiseen kolme keskeistä väitettä. Ensinnäkin on nähty, että suomalaiset perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet edellyttävät itseohjautuvaa oppimista. Toiseksi on väitetty, että Saarisen väitöskirjatutkimus osoittaa opetustavan heikentävän oppimisesta. Kolmanneksi on esitetty, että kansainvälinen tutkimus tukee Saarisen väitöskirjan päätelmiä. Nämä väitteet ovat virheellisiä tai yksipuolisia.
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet eivät edellytä itseohjautuvaa oppimista. Opetussuunnitelmassa vaaditaan ainoastaan, että oppilaille opetetaan oppimisen itsesäätelyn taitoja (Opetushallitus 2014, 20–21). Näitä taitoja voidaan opettaa oppilaille perinteisessä opettajajohtoisessa opetuksessa, eikä se edellytä avointa opetusta (Dignath & Büttner 2008).
Saarisen tutkimus ei kerro mitään itseohjautuvasta oppimisesta. Väitöskirjan tarkastaneet Juhani Rautopuro ja Jouni Välijärvi julkaisivat Helsingin sanomissa marraskuussa 2020 mielipidekirjoituksen otsikolla ”ei voida väittää, että itseohjautuvuuden lisääminen opiskelussa heikentää oppimistuloksia” (Rautopuro & Välijärvi 2020). Päädyin samaan johtopäätökseen artikkelissani, jossa tarkastelin PISA-aineistojen mittareita ja vertasin niitä avoimen opetuksen kriteereihin. Saarinen ajattelee tutkivansa itseohjautuvaa oppimista, mutta todellisuudessa hänen väitöskirjansa käsittelee muita opetustapoja (Moilanen 2021).
Ei ole myöskään niin, että kansainvälinen tutkimus osoittaisi itseohjautuvan oppimisen kielteisen yhteyden oppimiseen. Havainnollistan avointa opetusta koskevia meta-analyysejä ja kirjallisuuskatsauksia tarkastelemalla, että Saarinen käsittelee aikaisempaa tutkimusta itseohjautuvasta oppimisesta valikoivasti ja jättää keskeiset tutkimusperinteet kokonaan huomiotta. Näiden tutkimusten mukaan keskiarvoiset oppimistulokset ovat perinteisessä opettajajohtoisessa opetuksessa ja avoimessa opetuksessa yhtä hyvät (Moilanen 2023).
LÄHTEET
AlfaTV. 2019. Minne menet suomalainen koulu?
Dignath, C & Büttner, G. 2008. Components of fostering self-regulated learning among students: A meta-analysis on intervention studies at primary and secondary school level. Metacognition Learning 3, 231–264.
Moilanen, A. 2023. Mitä lasten itseohjautuvasta oppimisesta tiedetään? Tieteessä tapahtuu 2/2023, 33–38.
Moilanen, A. 2021. Kertovatko PISA-aineistot itseohjautuvasta oppimisesta? Kasvatus 52(1), 102–107.
Opetushallitus 2014. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Helsinki: Opetushallitus.
koulu ja sivistys 