Suomessa käydään joka vuosi julkinen keskustelu lasten itseohjautuvasta oppimisesta. Tämä keskustelu toistuu aina täsmälleen samassa muodossa, eivätkä kärkkäimpien mielipiteiden esittäjät vaikuta oppineen aikaisempien vuosien väittelyistä. Keskustelussa eniten tilaa saavat henkilöt, jotka eivät ole juurikaan tutkineet aihetta. Siksi siitä on levinnyt virheellistä tietoa.
Itseohjautuvalla oppimisella tarkoitetaan opetusta, jossa oppilaat voivat tehdä päätöksiä omasta oppimisestaan. Lasten ja nuorten itseohjautuvaa oppimista kutsutaan kasvatustieteessä avoimeksi opetukseksi. Avoimessa opetuksessa oppilaille opetetaan systemaattisesti uusia asioita, oppimateriaalit ovat monipuolisia ja oppimisympäristö on tarkoin strukturoitu. Opettaja ohjaa oppilaita itsenäisessä työskentelyssä ja auttaa erityisesti oppilaita, joilla on haasteita itseohjautuvuudessa. Avoimen opetuksen menetelmiä on useita, ja ne edellyttävät oppilaita enemmän tai vähemmän itseohjautuvuutta.
Vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet eivät vaadi, että koulussa tulisi olla avointa opetusta. Opettajan tulee ainoastaan tukea oppilaiden kehitystä opettamalla heille oppimisen taitoja. Tästä huolimatta jotkut väittävät, että Suomessa olisi tehty laaja uudistus itseohjautuvan oppimisen suuntaan.
Ei ole olemassa tutkimuksia siitä, missä määrin suomalaisissa kouluissa annetaan avointa opetusta. Todennäköisesti opetus on suuressa osassa kouluja vahvasti opettajajohtoista, mutta joskus voidaan hyödyntää avoimen opetuksen menetelmiä. Esimerkiksi viikkosuunnitelmia saatetaan käyttää. Tällainen opetus on kuitenkin melko vähän avointa eli oppilaiden valinnanvapaus on rajoitettua.
Useat kymmenet vertailututkimukset avoimesta opetuksesta ja montessoriopetuksesta kertovat siitä, että oppimistulokset ovat perinteisessä opettajajohtoisessa opetuksessa ja avoimessa opetuksessa yhtä hyvät. Siksi on outoa, että oppimistulosten laskua on haluttu selittää liialla itseohjautuvuuden vaatimuksella.
Vähemmän itseohjautuvilla oppilailla voi olla tutkimusten mukaan avoimessa opetuksessa haasteita. Kuitenkin avoimen opetuksen ideana on, että opettaja eriyttää opetusta tällaisten oppilaiden kohdalla niin, ettei heiltä vaadita liikaa itseohjautuvuutta. Opettaja myös käyttää huomattavasti aikaa tällaisten oppilaiden ohjaamiseen.
Olisi toivottavaa, että julkisessa keskustelussa saisivat enemmän tilaa henkilöt, jotka ovat todella tutkineet avointa opetusta. Toimittajien olisi syytä tarkastella haastattelupyyntöjä lähettäessään tutkijoiden julkaisuluetteloita ja pohtia, ovatko he alan asiantuntijoita. Muuten puhumaan pääsevät henkilöt, joilla on mielipiteitä eikä tieteellistä tietoa.
koulu ja sivistys 