Itseohjautuva oppiminen käytännössä: viikkosuunnitelmaopetus

Ylen A-studion Koulukorjaamossa esiteltiin opetustapaa, jota kutsutaan kasvatustieteessä viikkosuunnitelmaopetukseksi. Tässä opetustavassa oppilaat saavat kouluviikon alussa suunnitelman tehtävistä, jotka heidän tulee tehdä kuluvalla viikolla. Oppilaat tekevät ja tarkistavat viikkosuunnitelman tehtävät itsenäisesti. Loppuviikosta opettaja katsoo yhdessä oppilaiden kanssa, kuinka tehtävien teko onnistui.

Vaikka Koulukorjaamossa viikkosuunnitelmaopetus esitetään uudistuksellisena opetustapana, on se itse asiassa vanha idea. Viikkosuunnitelmaopetus palautuu reformipedagogiikkaan yli sadan vuoden taakse. Tarkemmin ottaen viikkosuunnitelmaopetuksen malli kehitettiin ja otettiin käyttöön Montessori-, Freinet- ja Dalton Plan -pedagogiikassa 1900-luvun alussa.

Viikkosuunnitelmaopetus on organisatorisesti avoin opetusmenetelmä. Oppilaat voivat siis päättää siinä itsenäisesti siitä, missä, milloin ja kenen kanssa he opiskelevat. Tämä tarkoittaa seuraavia asioita:

– tekevätkö he tehtävät lattialla vai oman pulpetin ääressä

– millä viikkosuunnitelmaopetukseen varatuilla oppitunneilla yksittäiset tehtävät tehdään

– kuinka kauan yksittäisiin tehtäviin käytetään aikaa

– tehdäänkö tehtävät yksin, parin kanssa vai ryhmässä.

Viikkosuunnitelmaopetuksessa kaikkia kuluviikon tunteja ei käytetä viikkosuunnitelmien tehtävien tekemiseen. Opetustavan ideana on, että opettaja opettaa viikon alussa asiat, joihin viikkosuunnitelmien tehtävät liittyvät. Viikkosuunnitelmaopetuksessa sitten harjoitellaan niitä asioita, joita opettaja on opettanut. Tyypillisesti viikkosuunnitelmaopetukseen on varattu 3-10 tuntia viikossa.

Viikkosuunnitelmaopetusta toteuttavan luokan lukujärjestys voi näyttää esimerkiksi tältä:

lukkari

Rastilla merkityt tunnit on varattu viikkosuunnitelmaopetukseen.

Tässä esimerkki viikkosuunnitelmasta, jonka oppilaat saavat kouluviikon alussa:

viikkosuunnitelma

Viikkosuunnitelmiin voidaan kirjata pakollisuudeltaan toisistaan poikkeavia tehtäviä. Tehtävät voivat olla ensinnäkin kaikille pakollisia, toiseksi vaihtoehtoja sisältäviä (”tee näistä kahdesta tehtävästä toinen”) tai kolmanneksi täysin vapaaehtoisia.

Tehtävät, joita viikkosuunnitelmaopetuksessa tehdään, voidaan luokitella kolmeen ryhmään niiden pedagogisen funktion mukaan. Mahdollisia tehtävätyyppejä ovat:

1. Yksinkertaiset harjoitukset. Tällaiset tehtävät liittyvät aikaisempaan opetuksen. Niissä harjoitellaan jo opetettuja sääntöjä, käsitteitä, merkintätapoja ja kykyjä. Esimerkiksi laskutoimitukset ja oikeinkirjoitus kuuluvat tähän tehtävätyyppiin.

2. Soveltamistehtävät. Niissä oppilaat soveltavat opetuksessa käsiteltyjä asioita erilaisissa konteksteissa kuin missä opetus tapahtui. Tehtävänä voisi olla vaikkapa luokkahuoneen esineiden mittaaminen (mittayksikköjen soveltamisena) tai substantiivien tunnistaminen uudesta tekstistä (substantiivin käsitteen soveltamisena).

3. Itsenäiset ongelmanratkaisutehtävät. Näissä tehtävissä oppilaat käsittelevät itsenäisesti uutta tietoa. Esimerkiksi havainnoinnit, kokeet, rakentaminen ja uusiin asioihin perehtyminen kuuluvat tähän tehtävätyyppiin.

Viikkosuunnitelmaopetuksen tehtävät voivat liittyä muuhun opetukseen kolmella erilaisella tavalla. Ensinnäkin tehtävät voivat seurata muuta opetusta. Tämä pitää paikkansa esimerkiksi harjoittelu- ja soveltamistehtävien kohdalla. Toinen vaihtoehto on se, että viikkosuunnitelmaopetuksessa oppilaat valmistautuvat uuteen asiaan, joka tullaan opiskelemaan myöhemmin yhdessä. Tällainen tehtävä voisi kuulua: ”teemme seuraavalla viikolla vierailun leipuriin, joten mieti nyt kolme kysymystä, jotka haluaisit esittää leipurille”. Kolmanneksi viikkosuunnitelmaopetuksen tehtävät voivat olla muuhun opetukseen liittymättömiä. Jos viikkosuunnitelmissa on mahdollisuus oppilaiden omille tehtäville, edustavat ne todennäköisesti tätä tyyppiä.

Huschke (1994) antaa esimerkkejä eri oppiaineiden tehtävistä, jotka soveltuvat viikkosuunnitelmaopetukseen. Olen suomentanut alle kirjassa esitetyt tehtävämonisteet ja järjestänyt ne oppiaineittain.

Matematiikka:

vso1.png

Äidinkieli:

vso6

Reaaliaineet (biologia, maantieto, fysiikka, kemia jne.):

vso5vso4vso3

Taideaineet:

vso2.png

Hans Brügelmann ja Falko Peschel ovat esittäneen, kuinka opetusta voidaan muuttaa vähitellen yhä avoimemmaksi viikkosuunnitelmien avulla. Heidän ajatuksenaan on, että suljetuista viikkosuunnitelmista siirrytään yhä avoimempiin viikkosuunnitelmiin. Viikkosuunnitelmia ei ole pakko avata näin, mutta se on mahdollista, jos opettaja haluaa lisätä oppilaiden itsenäisyyden astetta.

Aluksi oppilaille tehdään suljettuja viikkosuunnitelmia, joiden tehtävät ovat tarkkaan määriteltyjä.

Kirjoittaminen

Oppikirja s. 26. Kirjoita tarina ja vastaa kysymyksiin.

Lukeminen

Lukukirja s. 37. Lue teksti niin monta kertaa, että osaat sen hyvin.

Oikeinkirjoitus

Harjoittele sanelun sanoja parin kanssa.

Laskeminen

Matematiikan kirja s. 26 tehtävät 5, 6 ja 7.

Reaaliaineopetus

Lue s. 37 tarina vierailusta postiin ja maalaa kuva postilaatikosta.

Seuraavaksi opetuksessa siirrytään viikkosuunnitelmiin, jotka ovat sisällöllisesti opettajan päättämiä, mutta oppilailla on mahdollisuuksia vaikuttaa sisältöjen opiskelun tapoihin.

Kirjoittaminen

Kirjoita tarina vierailustamme eläinlääkäriin viime viikolla.

Lukeminen

Harjoittele s. 25 kappaletta toisen oppilaan kanssa vaihtamalla rooleja.

Oikeinkirjoitus

Harjoittele tekstiä erilaisten saneluiden avulla.

Laskeminen

Tee paperille seitsemän ja yhdeksän kertotaulut. Opettele ne ulkoa ja anna toisen oppilaan kysellä ne sinulta.

Reaaliaineopetus

Piirrä kani ja jänis sekä kuvaa, miten ne eroavat toisistaan ulkonäöltään ja elintavoiltaan.

Tämän jälkeen oppilaille annetaan mahdollisuuksia vaikuttaa myös opetuksen sisältöihin.

Kirjoittaminen

Vapaa kirjoittaminen.

Lukeminen

Valitse lukunurkasta kirja ja lue sitä.

Oikeinkirjoitus

Harjoittele sanojen oikeinkirjoitusta.

Laskeminen

Harjoittele parin kanssa sinulle vaikeita kertotauluja.

Reaaliaineopetus

Piirrä kani ja jänis sekä kuvaa, miten ne eroavat toisistaan ulkonäöltään ja elintavoiltaan.

Lopulta voidaan siirtyä viikkosuunnitelmiin, jotka oppilaat tekevät itse. Tällöin oppilaat saavat päättää siitä, mitä sisältöjä, menetelmiä ja organisaatiomuotoja opetuksella on.

Kirjoittaminen

Lukeminen

Oikeinkirjoitus

Laskeminen

Reaaliaineopetus

LÄHTEET

Brügelmann, H. 2005. Offener Unterricht muss radikaler gedacht, aber auch klarer stukturiert werden.

Huschke, P. 1994. Wochenplan-Unterricht. Weinheim: Beltz.

Klafki, W. 1998. Selbsttätigkeit als Grundprinzip des Lernens in der Schule – Wiederaufnahme und Weiterentwicklung einer reformpädagogischen Idee und ihre Verwirklichung in der Schule.

Peschel, F. 2012. Offener Unterricht: Idee – Realität – Perspektive und ein praxiserprobtes Konzept zur Diskussion. Teil I: Allgemeindidaktische Überlegungen. Baltmannsweiler: Schneider Verlag.

13 thoughts on “Itseohjautuva oppiminen käytännössä: viikkosuunnitelmaopetus

  1. Hei, kiitos todella mielenkiintoisesta postauksesta. Tuo kuvaamataito-termin sallisin vaipua unholaan. Aineen nimi on ollut kuvataide jo jonkun tovin.

    Tykkää

  2. Olen pidemmän aikaa pohtinut, että josko uskaltaisin kokeilla tätä systeemiä omassa opetuksessani. Jotain tällaista olen pienimuotoisesti tehnyt, mutta kokemukseni heikoimpien oppilaiden kohdalla ovat olleet huonoja. Taitavat ja itseohautuvat hyötyvät, mutta heikot ja ulkoista ohjausta tarvitsevat jäävät vähän heitteille. Olisi kiva kuulla tätä toimintatapaa noudattavilta, mitkä asiat ovat olleet haasteellisia ja miten he ovat niitä ratkaisseet ja mitkä asiat ovat osoittautuneet myös toimimattomiksi.

    Tykkää

    1. Viikkosuunnitelmaopetusta koskevassa kirjallisuudessa on käyty läpi mahdollisia ongelmia ja niiden ratkaisuja. Voin katsoa, jos sieltä löytyisi jotain apua.

      Tykkää

  3. Yksi tärkeä peruspointti on että kun enemmistö porukasta saa ja pystyy tehdä omaan tahtiin, ja opettaja jättää pois turhan kaikille opettamisen, jää opella aikaa auttaa niitä jotka apua tarvitsevat. Tämän, ja motivoituneen, omatahtisen työskentelyn tuoman työrauhan takia systeemi itseasiassa tukee paremmin niitä jotka tukea tarvitsevat kuin perinteinen samaan tahtiin eteneminen.

    Tykkää

    1. Itselläni ollut 25 oppilaan luokka, jossa 7 tehostetun tai erityisen tuen oppilasta, sekä 3 heikolla kielitaidolla varustettua S2-oppilasta. Avustaja luokassa 2h/vko, erityisopettaja käytössä 2h/vko ja kaksi jakotuntia. Jos tuen tarvitsijat olisivat olleetkin samanlaisista lähtökohdista, niin uskon, että homma olisi voinut toimia paremmin. Tällisessa työskentelyssä luokan huonovointinen oppilas ei kyennyt minkäänlaiseen toimintaan, kun struktuuri osittain puuttuu ja minun aikani ei riittänyt kaikille erilaisista oppimmisen ongelmista kärsiville, kun niille itseohautuvillekin pitää aina välillä kuitenkin neuvoa, mitä pitää tehdä.

      Nykyisen luokkani kanssa tämä systeemi toimii ainakin pienimuotoisesti paremmin, kun ”erityisiä” oppilailata on 19 joukossa vain kaksi. Haasteena on nyt vanhanaikainen ja liian pieni luokkatila, jota ei paljoa muunneella, eikä käytävilläkään ole tilaa. Kaikki eivät pysty olemaan koko päivää rauhallisessakaan puheensorinassa.

      Tykkää

  4. Päivitysilmoitus: koulu ja sivistys
  5. Olen käyttänyt viikkourakoita opetuksessani yli 30 vuoden ajan. Hyvin on toiminut.
    Ensimmäiset epäilijät löytyivät nykyisen luokkani vanhemmista, kun oltiin ekaluokkalaisia. Viime vuonna kolmannella ei enää mutinoita…

    Tykkää

Jätä kommentti