Tutkimustieto itseohjautuvasta oppimisesta

Tässä blogissa kuvaan itseohjautuvaa oppimista koskevaa tutkimustietoa. Käytän blogissa pääasiassa avoimen opetuksen käsitettä, koska se on vakiintuneempi nimitys lasten itseohjautuvalle oppimiselle; itseohjautuvan oppimisen käsite on peräisin aikuiskasvatuksen puolelta, avoin opetus taas lasten kouluopetuksesta. Blogissa tarkastelen: 1) vanhoja avoimen opetuksen metatutkimuksia 2) uudempia tutkimuksia Montessori-opetuksesta (sen eräs keskeisin elementti on avoin opetus) 3) tutkimustietoa aikuisten itseohjautuvasta oppimisesta.

1. Vanhat metatutkimukset

Horwitz (1979) teki metatutkimuksen, jossa selvitettiin avoimen opetuksen vaikutuksia. Metatutkimuksessa tarkastellut tutkimukset ovat vertailuja, joissa tutkijat pyrkivät löytämään lähtökohdiltaan toisiaan vastaavat avointa ja perinteistä opetusta saaneet ryhmät. Tämän jälkeen he selvittivät niiden eroja eri muuttujien suhteen. Horwitz laski, kuinka monessa tutkimuksessa saatiin: a) parempia tuloksia avoimessa opetuksessa b) parempia tuloksia perinteisessä opettajajohtoisessa opetuksessa c) ristiriitaisia tuloksia d) samoja tuloksia avoimessa ja perinteisessä opettajajohtoisessa opetuksessa. Seuraava kaavio ilmaisee, kuinka monta prosenttia tutkimuksista kuuluu näihin neljään luokkaan eri muuttujien osalta:

Horwitz.png

Avoimen opetuksen ja perinteisen opettajajohtoisen opetuksen välillä ei siis näyttäisi olevan eroa oppimistulosten kannalta, mutta avoin opetus edistää opettajajohtoista opetusta paremmin mm. kouluviihtyvyyttä, positiivista minäkäsitystä, luovuutta ja yhteistoimintaa.

Hedges, Giaconia ja Cage (1981) tekivät samoista tutkimuksista meta-analyysin laskemalla keskimääräiset efektikoot (vaikutuksen suuruudet) eri muuttujien suhteen. Ne käyvät ilmi seuraavasta taulukosta:

giaconia ja hedges.png

Taulukon kohta ”mean” ilmoittaa avoimen opetuksen vaikutuksen vasemmassa reunassa olevaan muuttujaan opettajajohtoiseen opetukseen verrattuna. Efektikokoja arvioitaessa käytetään yleisesti seuraavia kriteereitä: efektikoot 0,2–0,4 ovat pieniä, efektikoot 0,5–0,7 keskisuuria ja efektikoot 0,8:sta ylöspäin suuria. Havaitut erot olivat siis keskimäärin pieniä.

Jürgens (2009) tiivistää perustellusti avoimen opetuksen vaikutukset seuraavasti edellä mainittujen metatutkimusten perusteella:

1) Avoin opetus vaikuttaa yhtä paljon oppilaiden oppimistuloksiin kuin opettajajohtoinen opetus (kaiken kaikkiaan nämä testit mittaavat suhteellisen yksinkertaisesti mitattavissa olevia oppimissuorituksia).

2) Itseohjautuvuuden, itsenäisyyden, oma-aloitteisuuden ja luovuuden, koulua koskevan positiivisen asenteen ja yleisen minäkäsityksen kaltaisten yleisten persoonallisuuspiirteiden edistäminen onnistuu avoimen opetuksen avulla paremmin ja pysyvämmin kuin opettajajohtoisessa opetuksessa.

3) Opettajat, jotka toteuttavat avointa opetusta säännöllisesti, arvioidaan positiivisesti hyvän opettajan ydinkategorioissa.

2. Montessori-tutkimukset

Montessori-opetuksesta on tehty kaksi kirjallisuuskatsausta (Lillard 2019; Marhall 2017). Kummassakin kirjallisuuskatsauksessa esitetään, että Lillardin ja Else-Questin (2006) tutkimus on laadukkain vertailu Montessori-opetuksesta ja tavallisesta opetuksesta. Syynä on se, että tutkimuksessa lapset arvottiin eri kouluihin, jolloin siinä kontrolloitiin normaaleja kahden luokan vertailuja paremmin taustamuuttujien vaikutus. Lillardin ja Else-Questin tutkimuksessa selvitettiin Montessori-opetuksen ja tavallisen opetuksen eroja 5- ja 12-vuotioiden oppilaiden osalta. 12-vuotiaille oppilaille teetettiin tarinankirjoitustehtävä, kognitiivisia kykyjä mittaava Woodcock-Johnson III -testi sekä sosiaalisia taitoja mittaava monivalintatehtävä. Tutkimuksen tuloksena oli:

a) 12-vuotiaat Montessori-oppilaat kirjoittivat luovempia ja lauserakenteiltaan sofistikoituneempia tarinoita kuin perinteisessä opetuksessa olleet oppilaat. Tarinoiden oikeinkirjoitus, pilkutus ja kielioppi olivat molemmissa ryhmissä yhtä hyviä.

b) Molempien ryhmien kognitiiviset kyvyt olivat yhtä hyvät Woodcock-Johnson III -testin perusteella. Testistä voi lukea lisää esimerkiksi täältä.

c) Sosiaalisten taitojen testissä Montessori-oppilaat valitsivat perinteisesti opetettuja useammin positiivisen assertorisen vaihtoehdon (esim. omien tunteiden ilmaiseminen loukatuksi tulemisen jälkeen). Koulua koskevien väitteiden osalta Montessori-oppilaat vastasivat positiivisemmin väitteisiin kuten ”luokan oppilaat välittävät todella toisistaan” ja ”oppilaat kohtelevat toisiaan kunnioittaen”.

Borman (2005) teki meta-analyysin erilaisten koulumuotojen vaikutuksista. Tutkimukseen sisältyy kaksi tutkimusta Montessori-opetuksesta. Ne ovat tavallisia vertailututkimuksia eivätkä niin korkeatasoisia kuin Lillardin ja Else-Questin tutkimus. Bormanin tuloksena oli, että Montessori-opetuksessa on hieman paremmat oppimistulokset kuin perinteisessä opetuksessa (efektikoko 0,27). Tämän perusteella Montessori-opetus luokiteltiin lupaavaksi opetustavaksi.

Borman.png

Montessori-tutkimuksissa on selvitetty oppimistulosten lisäksi opetustavan vaikutuksia oppilaiden kouluviihtyvyyteen ja itsenäisyyteen.

Rathunde ja Csikszentmihalyi (2005a; 2005b) vertailivat Montessori-oppilaiden ja opettajajohtoisesti opetettujen oppilaiden kouluviihtyvyyttä ja oppimismotivaatiota. Tutkimuksen tuloksena oli, että Montessori-oppilaat olivat motivoituneempia oppimiseen, viihtyivät paremmin koulussa ja suhtautuivat luokkatovereihin positiivisemmin.

Erwin, Wash ja Mecca (2010) vertailivat Montessori-oppilaiden ja opettajajohtoisesti opetettujen oppilaiden itsenäisyyttä ja kykyä itseohjautuvaan oppimiseen. Tutkimuksen tuloksena oli, että Montessori-opettajat arvioivat oppilaansa itsenäisemmiksi kuin perinteisellä tavalla opettavat opettajat. He nimittäin näkivät opettajajohtoisia opettajia enemmän, että seuraavat väitteet pitävät paikkansa oppilaiden kohdalla:

mecca

3. Aikuisten itseohjautuva oppiminen

Aikuisten parissa toteutetusta itseohjautuvasta oppimisesta on tehty metatutkimuksia. O’Shean (2003) kirjallisuuskatsauksessa selvitettiin itseohjautuvan oppimisen vaikutuksia. Kontekstina oli sairaanhoitajakoulutus. Joissakin kirjallisuuskatsaukseen sisältyvissä tutkimuksissa oli haastateltu opiskelijoita itseohjautuvan oppimisen hyödyistä. Opiskelijoiden mukaan itseohjautuvan oppimisen hyviä puolia olivat valinnanvapaus, autonomia ja vastuu. Lisäksi he kokivat, että itseohjautuva oppiminen kehitti elinikäisen oppimisen taitoja, itseluottamusta ja autonomiaa. Kirjallisuuskatsaukseen sisältyi yksi tutkimus, jonka tulokset ovat erityisen mielenkiintoisia. Lunyk-Child ym. (2001) esittävät tutkimuksensa johtopäätöksissä:

”Students engaged in self-directed learning undergo a transformation that begins with negative feelings (i.e., confusion, frustration, and dissatisfaction) and ends with confidence and skills for lifelong learning.”

Itseohjautuvaan oppimiseen voi siis liittyä aluksi ahdistusta, mutta se saattaa muuttua vähitellen itseluottamukseksi ja kyvyksi itsenäiseen oppimiseen.

Boyerin ym. (2014) meta-analyysi sisältää osatutkimuksen, jossa selvitettiin itseohjautuvan oppimisen vaikutuksia. Tutkimuksessa opiskelijat oppivat itseohjautuvasti, minkä jälkeen heille teetettiin kyselyitä ja haastatteluja. Opiskelijoiden mukaan itseohjautuva oppiminen kehitti heidän luottamusta omiin kykyihin. Tutkimuksen johtopäätöksissä esitetäänkin:

”[S]tudents noted that the SDL project improved their confidence and ability. In this way, implementing SDL may help students improve their self-efficacy”.

Huoli siitä, että avoin opetus tai itseohjautuva oppiminen heikentävät oppimistuloksia, ei näytä olevan perusteltu. On nimittäin olemassa näyttöä siitä, että oppimistulokset ovat avoimessa opetuksessa ja perinteisessä opettajajohtoisessa opetuksessa yhtä hyvät. Avoin opetus näyttää kuitenkin edistävän opettajajohtoista opetusta paremmin oppilaiden itsenäisyyttä, luovuutta ja kouluviihtyvyyttä.

LÄHTEET

Borman, G.D., Gina, M.H., Overman, L.T. & Brown, S. Comprehensive school reform and achievement: a meta-analysis. Review of Educational Research73(2), 125–230.

Boyer, S., Edmondson, D., Artis, A. & Fleming, D. 2014. Self-directed learning: a tool for lifelong learning. Journal of marketing education 36(1), 20–32.

Hedges, L.V., Giaconia, R.M. & Gage, N.L. 1981. Meta-analysis of the effects of open and traditional instruction. Stanford university program on teaching effectiveness, meta-analysis project. Final report. Volume 2.

Horwitz, A. 1979. Psychological Effects of the ”Open Classroom”. Review of Educational Research 49(1), 71–85.

Jürgens, E. 2009. Offener Unterricht. Teoksessa: Arnold, K.-H., Sandfuchs, U. & Wiechmann, J. (toim.) Handbuch Unterricht. Bad Heilbrunn: Klinkhardt, 211–214.

Lillard, A. 2019. Shunned and Admired: Montessori, Self-Determination, and a Case for Radical School Reform. Educational Psychology Review.

Lillard, A. & Else-Quest, N. 2006. Evaluating Montessori education. Science (313) 1893–1894.

Marshall, C. (2017). Montessori education: a review of the evidence base. Science of Learning, 2, 11.

O’Shea, E. 2003. Self-directed learning in nurse education: a review of the literature. Journal of advanced nursing 43(1), 62–70.

Rathunde, K. & Csikszentmihalyi, M. 2005a. Middle school students’ motivation and quality of experience: Acomparison of Montessori and traditional school environments. American journal of education, 111(3), 341–371.

Rathunde, K. & Csikszentmihalyi, M. 2005b. The social context of middle school: Teachers, friends, andactivities in Montessori and traditional school environments. The elementary school journal, 106(1), 59–79.

One thought on “Tutkimustieto itseohjautuvasta oppimisesta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s