Tutkimustieto avoimesta opetuksesta

Avoimella opetuksella tarkoitetaan opetusta, jossa oppilailla on mahdollisuus vaikuttaa:

– opetuksen organisoimiseen (työajan, -parin ja -paikan valintaan)

– opiskelun menetelmiin (oppimisen tapoihin)

– opiskelun sisältöihin (mitä opiskellaan)

– luokan yhteisiin asioihin (yhteisiin projekteihin, luokan sääntöihin jne.)

Avoimesta opetuksesta on tehty tutkimuksia ja meta-analyysejä jo 1960-luvulta lähtien. Mitä niiden perustella voidaan päätellä avoimen opetuksen hyödyistä ja haitoista?

Jürgens (2009) tiivistää avoimen opetuksen vaikutukset neljään kohtaan:

1) Avoin opetus vaikuttaa yhtä paljon oppilaiden suorituksiin kuin formaalinen opetus (kaiken kaikkiaan nämä testit mittaavat vain suhteellisen yksinkertaisesti mitattavissa olevia oppimissuorituksia).

2) Itseohjautuvuuden, itsenäisyyden, oma-aloitteisuuden ja luovuuden, koulua koskevan positiivisen asenteen ja yleisen minäkäsityksen kaltaisten yleisten persoonallisuuspiirteiden edistäminen onnistuu avoimen opetuksen avulla paremmin ja pysyvämmin.

3) Avoin opetus mahdollistaa erittäin paljon vahvemmin ongelmaoppilaiden (esimerkiksi poikkeavasti käyttäytyvien) emotionaalisen ja sosiaalisen käyttäytymisen tasaantumisen ja itsevastuulliseksi kehittymisen.

4) Opettajat, jotka toteuttavat avointa opetusta säännöllisesti, arvioidaan positiivisesti hyvän opettajan ydinkategorioissa.

Brügelmann (2008) esittää vastaavalla tavalla neljä keskeistä ajatusta avointa opetusta koskevista tutkimustuloksista ja niiden tulkitsemisesta:

1) Monet tutkimukset osoittavat, että ns. avoimen ja ns. opettajakeskeisen (tai materiaalien avulla vahvasti esistrukturoidun) opetuksen välillä on ehdottomasti eroja oppilaiden havaittavissa olevissa käyttäytymispiirteissä sekä suoritus- ja persoonallisuusalueilla.

2) Erot ovat pääsääntöisesti aluekohtaisia. Oppiaineiden alueella avointen lähestymistapojen suoritukset ovat keskimäärin hieman pienempiä. Samalla niillä on suurempi hajonta. Sitä vastoin avoimet lähestymistavat onnistuvat paremmin peruskvalifikaatioiden, asenteiden ja persoonallisuuden kehityksen alueella.

3) Erot ovat eri tutkimuksista keskiarvo laskemalla pieniä.

4) Pelkästään erot eivät ole pieniä, vaan ne osoittavat usein yhdessä tutkimuksen osassa johonkin suuntaan, toisissa tutkimuksissa taas toisiin suuntiin – vieläpä suurella hajonnalla ensinnäkin yksittäisten koululuokkien ja toiseksi yksittäisten tutkimuksien välillä.

Giaconia ja Hedges (1982) esittävät seuraavan taulukon avointa opetusta koskevista meta-analyyseistä.meta-analyysiTaulukko kuvaa, kuinka suurella efektikoolla (”effect size”) avoin opetus vaikuttaa eri muuttujiin opettajajohtoiseen opetukseen verrattuna. Efektikokoja arvioitaessa käytetään yleisesti seuraavia kriteereitä: efektikoot 0,2:sta 0,4:än ovat vähäisiä, efektikoot 0,5:stä 0,7:ään keskisuuria ja efektikoot 0,8:sta ylöspäin suuria. Keskimäärin avoin opetus edistää siis hieman mm. oppilaiden itsenäisyyttä, luovuutta, positiivista minäkäsitystä ja kouluviihtyvyyttä. Eri meta-analyyseissä on erilaisia tuloksia siitä, missä määrin avoin opetus heikentää oppiaineiden oppimista. Hedgesin, Giaconian ja Gacen tutkimuksessa vaikutus on lähes olematon, kun taas Petersonin mukaan se on vähäistä pienempi. Efektikokojen vaihtelemisesta yksittäisissä tutkimuksissa voidaan päätellä, että avointa opetusta voidaan hyödyntää sekä tehokkaasti että vähemmän tehokkaasti.

Giaconia ja Hedges (1982) havaitsivat meta-analyysissään, että avointa opetusta koskevissa tutkimuksissa saatiin suuria efektikokoja minäkäsityksen, luovuuden ja koulua koskevien positiivisten asenteiden osalta, kun opetusta luonnehti neljä piirrettä: oppilaan rooli oppimisessa oli aktiivinen, arviointi oli diagnostista, oppilaiden saatavilla oli itsenäisesti käytettävissä olevia oppimateriaaleja ja ohjaus oli yksilöllistä. Lapsen aktiivisella roolilla tarkoitetaan sitä, että lapsi valitsee itse oppimisen menetelmät ja tahdin, opettaja toimii oppilaan oppimisen resurssina ja opetus perustuu oppijakeskeisyyteen suoran opetuksen sijasta. Arviointi on diagnostista, kun sen avulla pyritään oppilaiden oppimisen ohjaamiseen ja se perustuu testien sijaan työnäytteisiin, havainnoimiseen ja opettajan kirjauksiin. Hyödynnettävillä materiaaleilla tarkoitetaan materiaaleja, jotka stimuloivat oppilaissa tutkimus- ja oppimistoimintaa. Yksilöllinen opetus perustuu yksilöiden tarpeisiin ja kykyihin. Lisäksi oppimisen tahti, menetelmät ja materiaalit ovat yksilöllisessä ohjauksessa eriytettyjä. Jos avoimella opetuksella pyritään siis positiivisen minäkäsityksen, luovuuden ja kouluviihtyvyyden edistämiseen, tulisi huolehtia siitä, että oppilaat saavat oppia itsenäisesti ja yksilöllisesti ilman, että heitä arvioidaan summatiivisesti objektiivisten kriteereiden avulla.

Peschelin (2013) mukaan avointa opetusta koskevissa meta-analyyseissä on useita ongelmia. Meta-analyyseissä tarkastellut tutkimukset ovat ensinnäkin huomattavan vanhoja, eivätkö ne edusta avoimen opetuksen nykytilaa. Toiseksi yksittäisissä tutkimuksissa on tarkasteltu varsin erilaisia opetustapoja. Kolmanneksi kouluista on haastavaa löytää systemaattisesti toteutettua avointa opetusta, koska avoin opetus esiintyy usein opettajajohtoisen opetuksen rinnalla erillisenä vaiheena. Neljänneksi meta-analyysistä käy ilmi pelkästään keskiarvotuloksia, minkä vuoksi ne voivat johtaa virhetulkintoihin. Viidenneksi yksittäisissä tutkimuksissa käytetään erilaisia luokituskriteereitä ja tutkimusmenetelmiä, joista seuraavia rajoituksia ei ole mahdollista huomioida meta-analyysissä.

Avoin opetus näyttäisi soveltuvan mm. oppilaiden itsenäisyyden ja kouluviihtyvyyden edistämiseen. Perinteinen opettajajohtoinen opetus on sen sijaan tehokkaampaa oppimisen kannalta. Meta-analyyseissä on kuitenkin suuria metodologisia ongelmia, minkä vuoksi niiden tuloksiin tulee suhtautua varovaisesti.

LÄHTEET

Brügelmann, H. 2008. Wirkungen einer Öffnung des Unterrichts Befunde und Probleme der empirischen Forschug. http://grundschulverband.de/wp-content/uploads/2017/03/gse_2012_6_oeffn_anfunt_buch_kpl_wirkung_080930.pdf

Giaconia, R.M. & Hedges, L.V. 1982. Identifying Features of Effective Open Education. Review of Educational Research 52(4), 579–602.

Jürgens, E. 2009. Offener Unterricht. Teoksessa: Arnold, K.-H., Sandfuchs, U. & Wiechmann, J. (toim.) Handbuch Unterricht. Bad Heilbrunn: Klinkhardt, 211–214.

Peschel, F. 2013. Mr. Hattie und der offene Unterricht. http://www.grundschule-harmonie.de/assets/Uploads/PDF/Artikel/HattieOU-Peschel.pdf

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s