Koulun poliittinen kasvatus

Kouluopetuksen tulee olla yleissivistävää eli monipuolisesti erilaisia inhimillisiä kykyjä ja intressejä kehittävää. Koska politiikka muodostaa erään keskeisimmistä inhimillisen toiminnan ulottuvuuksista, ei sitä voida sulkea pois koulun päämääristä ja sisällöistä. Siksi kouluopetuksen tulee edistää systemaattisesti oppilaissa erilaisia politiikkaan liittyviä tietoja, kykyjä ja asenteita. Esimerkiksi Klafkin (2007) mukaan yleissivistykseen sisältyy poliittinen päätös- ja toimintakyky.

Mitä koulun poliittisen kasvatuksen tulee pitää sisällään? Vastaan kysymykseen Jochim Detjenin ”Politische Bildung: Geschichte und Gegenwart in Deutschland” -teoksen pohjalta. Tätä valintaa perustelee se, että Detjen on merkittävimpiä poliittisen kasvatuksen tutkijoita Saksassa. Detjenin teos on hyvä valinta myös siksi, että siinä käsitellään varsin kattavasti poliittisen kasvatuksen päämääriä.

Poliittisen kasvatuksen tehtävänä on edistää oppilaissa poliittista täysi-ikäisyyttä. Täysi-ikäisyyden käsitteellä tarkoitetaan ihmisen kykyä itsenäiseen elämänhallintaan eli itsevastuulliseen toimintaan sekä itsenäiseen arvosteluun ja päätöksentekoon. Oppilaiden täysi-ikäisyyden edistämiseksi koulun on kehitettävä heidän ymmärrystä ja kykyä sen itsenäiseen käyttöön, kriittisen ajattelun taitoja, tietoja eri elämänalueilta sekä valmiuksia toimia tunteiden sijasta järjen ja ymmärryksen perusteella. Poliittinen täysi-ikäisyys rakentuu kolmesta osatekijästä:

– poliittisesta tiedosta

– poliittisesta vastuusta

– osallisuudesta ja sitoutumisesta.

Poliittisella tietämyksellä ei viitata niinkään yksittäisiin faktatietoihin, vaan käsitteelliseen teoriatietoon, joka mahdollistaa orientoitumisen politiikan kentällä. Poliittisella vastuullisuudella tarkoitetaan moraalista – ei siis juridista – vastuuta. Poliittiseen vastuuseen kuuluu politiikan huomioiminen rationaalisesti ja yhteisen hyvän näkökulmasta. Poliittinen aktiivisuus ja sitoutuminen eivät merkitse mahdollisimman suurta aktiivisuutta, koska jokaisen tulee päättää sen laajuudesta itsenäisesti. Poliittiseen aktiivisuuteen kuuluu ymmärrys osallistumismahdollisuuksista sekä kyky arvioida osallistumisen vaatimuksia itselle ja toiminnan onnistumisen todennäköisyyttä.

Poliittinen täysi-ikäisyys edellyttää oman kansalaisroolin löytämistä itsemääräytyneellä tavalla. Detjenin mukaan kansalaisroolin merkitys tulee ymmärtää differentoituneesti ja realistisesti. Se tarkoittaa, ettei kaikkien tarvitse suhtautua politiikkaan samalla tavalla. Tällainen käsitys ottaa myös huomioon erilaiset ihmisten politiikkaan kohdistamat intressit, tavallisen kansalaisen kognitiiviset kyvyt ja edustuksellisen demokratian kontekstin. Erilaisia kansalaisrooleja ovat: 1. politiikasta kiinnostumattomat kansalaiset 2. reflektoivat sivustakatsojat 3. interventiokykyiset kansalaiset 4. aktiiviset kansalaiset. Poliittisen kasvatuksen tehtävänä ei ole tehdä kaikista lapsista ja nuorista poliittisesti mahdollisimman aktiivisia kansalaisia. Realistisena päämääränä on sen sijaan lisätä yhteiskunnassa reflektoivien sivustakatsojien ja interventiokykyisten kansalaisten määrää.

Poliittisen kasvatuksen teoriassa on tapana esittää malleja kompetensseista, joita kouluopetuksen tulisi kehittää oppilaissa. Detjen mainitsee teoksessaan seuraavia poliittisen kasvatuksen tavoitealueita:

– poliittisen arvostelukyvyn kehittämisen

– poliittisen ja sosiaalisen toimintakyvyn edistämisen

– metodisten kykyjen ja yhteiskuntatieteellisen analyysikompetenssin välittämisen

– arvo- ja moraalikasvatuksen

– koulun yleisten kasvatustehtävien edistämisen.

Poliittisella arvostelukyvyllä tarkoitetaan ihmisen taitoa arvioida poliittisia ilmiöitä (tapahtumia, ongelmia, konflikteja jne.) ja politiikkaa koskevia näkemyksiä (ilmauksia, ohjelmia, teorioita, ideologioita ja ajattelutapoja) reflektiivisesti ja rationaalisesti. Poliittisen arvostelukyvyn kehittäminen on tärkeää, koska ihmiset arvioivat politiikkaa usein irrationaalisesti: esimerkiksi reflektoimattomin kriteerein, pelkästään omista intresseistään käsin, ideologisesti tai tunteenomaisesti. Lisäksi demokraattisen yhteiskunnan toimivuus, legitiimiys ja osallistavuus riippuvat siitä, ovatko kansalaiset poliittisesti arvostelukykyisiä. Poliittisen arvostelukyvyn edellytyksiä Detjen kuvaa yksityiskohtaisesti ja teknisesti. Niihin kuuluvat mm. sisältötieto, arvojen universaalius ja reflektiivisyys, teoreettisten tulkintamallien hallinta, arvioijan psyykkiset ominaisuudet sekä kyky muodostaa loogisia arvostelmia politiikasta. Politiikan arvioiminen edellyttää sekä väline- että päämäärärationaalisuuden tarkastelua. Politiikan päämäärien legitiimiys edellyttää, että ne ovat universaalisti päteviä. Liberaaleissa demokraattisissa yhteiskunnissa se tarkoittaa ihmisarvon, vapauden ja tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden, rauhan ja osallisuuden huomioimista.

Poliittisen kasvatuksen tehtävänä on edistää kansalaisten ymmärrystä yhteiskunnallisista vaikutusmahdollisuuksista ja kehittää heidän kykyä ottaa osaa politiikkaan. Toisin sanottuna poliittisessa kasvatuksessa tähdätään kansalaisten poliittisen toimintakyvyn kehitykseen. Detjen analysoi melko teknisesti poliittisen toimintakyvyn edellytyksiä. Niitä ovat poliittiset peruskyvyt, poliittinen mediakompetenssi ja varsinaisesta poliittinen toimintakyky. Poliittisiin peruskykyihin kuuluvat kommunikaation ja vuorovaikutuksen taidot: esimerkiksi kyky muotoilla argumentteja, ilmaista itseä selkeästi, ymmärtää toisten ihmisten näkemyksiä, tehdä kompromisseja ja ratkaista konflikteja. Poliittinen mediakompetenssi viittaa kykyyn käyttää tieto- ja viestintätekniikkaa poliittisessa toiminnassa. Varsinainen poliittinen toimintakyky rakentuu kyvystä organisoida poliittista toimintaa ja ilmaista itseä retorisesti pätevällä tavalla. Poliittisesti toimintakykyinen ihminen osaa muotoilla ideoita, organisoida tapaamisia, johtaa poliittisia keskusteluita, organisoida kannattajia jne.

Maailman muuttumisen seurauksena ihmistä ei voida varustaa poliittisessa kasvatuksessa tiedoilla, jotka mahdollistavat varmasti poliittisen arvioimisen ja toiminnan tulevaisuudessa. Tietojen välittämisen lisäksi opetuksen tuleekin kehittää oppilaiden taitoa hankkia, arvioida ja käyttää informaatiota itsenäisesti. Tähän tavoitteeseen viitataan poliittisen metodikompetenssin edistämisellä. Metodisten valmiuksien edistämisen lisäksi poliittisessa kasvatuksessa tulee kehittää oppilaiden yhteiskuntatieteellistä analyysikykyä auttamalla heitä ymmärtämään politiikkatieteen, sosiologian ja taloustieteen menetelmiä, ajattelutapoja ja sisältöjä.

Poliittisen moraali- ja arvokasvatuksen tehtävänä on kehittää oppilaiden kykyä tarkastella politiikkaa itsenäisesti oman moraalisen arvostelukyvyn perusteella. Oppilaita ei siis tule kasvattaa ajattelemaan moraalikysymyksistä ennalta määrätyllä tavalla, vaan koulussa on tuettava heidän moraalista autonomiaa.

Poliittisen kasvatuksen keinoin tulee edistää yleisten kouluopetuksen tehtävien toteutumista. Tällaisia yleisiä poliittisen kasvatuksen keinoin edistettäviä koulun päämääriä ovat elämäntaitojen kehittäminen, sosiaalinen oppiminen, monikulttuurisen oppiminen, rauhankasvatus ja ympäristökasvatus.

Detjenin (2007) näkemys poliittisen kasvatuksen tehtävistä näyttäisi saavan vahvistusta muilta teoreetikoilta. Krammer (2008) katsoo, että poliittisen kasvatuksen tulee kehittää oppilaissa poliittista arvostelu-, toiminta-, sisältötieto- ja metodikompetenssia. Weissanon ym. (2013) mukaan poliittisen kasvatuksen päämääränä on taas poliittisen arvostelukyvyn, toimintakyvyn, sisältötietoa koskevan ymmärryksen sekä poliittisten asenteiden ja valmiuksien edistäminen. Siten suomalaisten koulujen poliittista kasvatusta olisi mielekästä kehittää tässä blogissa kuvattujen tavoitteiden suunnassa.

LÄHTEET

Detjen, J. 2013. Politische Bildung. Geschichte und Gegenwart in Deutschland. München: Ouldenbourg Verlag.

Klafki, W. 2007. Neue Studien zur Bildungstheorie und Didaktik. Weinheim & Basel: Beltz.

Krammer, R. 2008. Kompetenzen durch politische Bildung. Ein Kompetenz-Strukturmodell. Teoksessa: Diendorfer, G., Dorfstätter, P. & Mayrhofer, P. (toim.) Kompetenzorientierte politische Bildung. Informationen zur politischen Bildung 29, 5–14. Www-lähde:  http://www.demokratiezentrum.org/fileadmin/media/Bildung/Methodisch-Didaktisches/Kompetenzorientierte%20Pol%20Bildung/fpb_29_printversion.pdf

Weissano, G. Richter, D. Massing, P. & Detjen. J. 2013. Politikkompetenz kurzgefasst – zur Arbeit mit dem Kompetenzmodell. Teoksessa: Frech, S. & Richter, D. (toim.) Politische Kompetenzen fördern. Schwalbach: Wochenschau-Verlag, 246–276.

Mainokset