Osallisuuden edistäminen peruskoulussa

Suomalaisen peruskoulun tehtävänä on kasvattaa oppilaita yhteiskunnalliseen osallisuuteen. Valtioneuvoston tuntijakoasetuksen mukaan ”opetuksella tuetaan oppilaan kasvua aktiiviseksi yhteiskunnan jäseneksi … [ja] luodaan edellytyksiä toimia demokraattisessa ja tasa-arvoisessa yhteiskunnassa” (§2).

Lisäksi oppilailla on koulussa oikeus osallistua koulun asioista päättämiseen. Tämä todetaan perusopetuslaissa täysin yksiselitteisesti. ”Opetuksen järjestäjän tulee edistää kaikkien oppilaiden osallisuutta ja huolehtia siitä, että kaikilla oppilailla on mahdollisuus osallistua koulun toimintaan ja kehittämiseen sekä ilmaista mielipiteensä oppilaiden asemaan liittyvistä asioista. Oppilaille tulee järjestää mahdollisuus osallistua opetussuunnitelman ja siihen liittyvien suunnitelmien sekä koulun järjestyssäännön valmisteluun.” (§47a.)

Tavoite aktiivisten kansalaisten kasvattamisesta ja oppilaiden oikeus osallisuuteen koulussa kytkeytyvät toisiinsa. Jotta koulu voi edistää yhteiskunnallista osallisuutta, on oppilaiden saatava harjoitella koulussa taitoja, joita se edellyttää. Siksi oppilaiden on oltava aktiivisia kouluyhteisön jäseniä.

Koulumme eivät kuitenkaan näyttäisi olevan paikkoja, joissa oppilailla on aktiivinen asema. Opetushallituksen teettämässä tutkimuksessa (Gullberg 2012) tehdään seuraavia johtopäätöksiä:

”Koulun aktiivisuutta koskevien asenneväittämien kohdalla on hälyttävää, että esimerkiksi väittämistä ’opettajat korostavat oppilaiden oikeutta vaikuttaa asioihin koulussa’ … [ja] ’koulussa järjestetään kokouksia, joissa oppilaat saavat esittää koulua koskevia mielipiteitään’ oppilaat saavat erittäin huonot pistearvot Likert-asteikolla (noin 2 tai jopa vähemmän). On ilmeistä, että opettajia on entistä enemmän sitoutettava siihen, että he innostavat oppilaita demokraattiseen työhön.”

Koulua tulisi siis kehittää siten, että se mahdollistaisi nykyistä paremmin oppilaiden osallisuuden heitä koskevista asioista päättämiseen.

Jos toimisin itse luokanopettajana suomalaisessa peruskoulussa, pyrkisin lisäämään oppilaiden osallisuutta kahden käytänteen – luokkavaltuuston (Klassenrat) ja opetuksen yhteissuunnittelun – avulla.

Luokkavaltuusto tarkoittaa sitä, että jokaisen kouluviikon viimeinen tunti käytetään kokonaisuudessaan siten, että oppilaat ja opettaja istuvat tuoleista muodostettuun rinkiin keskustelemaan yhdessä koulunkäyntiin liittyvistä asioista. Tyypillisesti luokkavaltuustossa käsitellään kuluneen viikon tapahtumia, ratkaistaan erilaisia ongelmia, tehdään päätöksiä luokan asioista sekä suunnitellaan yhteistä työtä. Jokaviikkoiset luokkavaltuustot muodostavat ajan ja paikan sille, että oppilaat saavat äänensä kuuluviin ja voivat osallistua yhteisten asioiden hoitamiseen.

Luokkavaltuustosta on kehitetty erilaisia teoreettisia malleja. Morgenthaun (2003) mallissa painotetaan opiskeluun liittyviä kysymyksiä. Mallin mukaan luokkavaluustossa suunnitellaan opetusta sisällöllisesti ja menetelmällisesti (mitä ja miten opiskellaan), arvioidaan tehtyä työtä (miten työ onnistui sekä mitkä tehtävät olivat hyviä ja mitkä taas huonoja) ja luodaan sääntöjä koulutyölle. Blumin ja Blumin (2012) luokkavaltuustomallissa opetusta ei suunnitella yhdessä. Sen sijaan tässä mallissa luokkavaltuustossa käsitellään luokkayhteisön asioita (esimerkiksi matkoja tai projekteja, tehtäviä ja sääntöjä sekä ongelmia ja konflikteja) ja etsitään niihin ratkaisuja.

Luokkavaltuustoista on kirjoitettu pääasiassa saksaksi. Tässä kuitenkin hyvä englanninkielinen johdatusteksti.

Opetuksen yhteissuunnittelussa on kyse siitä, ettei pelkästään opettaja suunnittele yksittäisiä tunteja ja opetusjaksoja, vaan myös oppilaat voivat osallistua niitä koskevien päätösten tekemiseen. Ennen opetuksen alkamista opettaja ja oppilaat kokoontuvat siis keskustelemaan siitä, miten opiskelu toteutetaan.

Kansanen ja Uusikylä (1981) ovat kehittäneet opetuksen yhteissuunnittelun teoreettista mallia. Tässä mallissa opetuksen yhteissuunnittelu yhdessä oppilaiden kanssa jakaantuu kolmeen vaiheeseen. Niitä ovat preintearktiivinen, interaktiivinen ja postinteraktiivinen vaihe.

Preinteraktiivisessa vaiheessa opettaja tekee kirjallisen suunnitelman tulevasta opetuksesta. Tämä suunnitelma määrää yhteissuunnittelun rajat ja kehykset. Opettaja päättää opetuksen keskeisistä tavoitteista, mutta jättää oppilaiden päätettäviksi esimerkiksi opetuksen osatavoitteisiin, työmuotoihin ja materiaaleihin liittyviä kysymyksiä. Opettajan on hyväksyttävä oppilaiden päätökset. Kansanen ja Uusikylä korostavat, että oppilaat ovat kykeneväisiä päättämään monista asioista, mutta heiltä ei tule vaatia ratkaisuja asioista, joista heillä ole tietoa. Esimerkiksi valinnat oppikirjoista ovat tällaisia. Kun opettaja on tehnyt ratkaisunsa, laatii hän oppilaita varten ennakkosuunnitelman.

Interaktiivisessa vaiheessa opettaja jakaa oppilaille ennakkosuunnitelman. Opettaja kertoo oppilaille, mitkä asiat hän on lyönyt lukkoon, mitä voidaan vielä muuttaa ja mistä oppilaat saavat päättää itse. Yhteissuunnittelun jälkeen valmis suunnitelma asetetaan luokkaan näkyville. Kun opetusta suunnitellaan yhdessä, tulisi opettajan huolehtia Kansasen ja Uusikylän mukaan siitä, että kaikki saavat vaikuttaa opetukseen. Vaarana voi olla esimerkiksi se, että vain äänekkäimmät oppilaat uskaltavat sanoa mielipiteensä. Ryhmätyö voisi olla kirjoittajien mielestä käyttökelpoinen vaihtoehto.

Postinteraktiivisessa vaiheessa opettaja ja oppilaat suorittavat opetuksen arvioinnin erikseen. Opettaja arvostelee, merkitsee kokemukset muistiin ja muokkaa suunnitelmaa tulevaisuutta ja jatkotoimenpiteitä varten. Oppilaat arvioivat omaa työpanostaan, tekevät ratkaisuja vastaisesta työpanoksesta, paikkailevat aukkokohtiaan jne.

Kun oppilaat osallistuvat luokkavaltuustoihin ja opetuksen yhteissuunnitteluun, saavat he tilaisuuden harjoitella monia osallisuuteen liittyviä tärkeitä taitoja. Niitä ovat:

– toisten kuunteleminen ja huomioon ottaminen,

– toisten asemaan asettuminen,

– omien tunteiden ja tarpeiden ilmaiseminen,

– kritiikin esittäminen,

– konfliktien ratkaiseminen,

– demokraattisten päätösten tekeminen,

– jne.

LÄHTEET

Blum, E. & Blum, H-J. 2012. Der Klassenrat: Ziele, Vorteile, Organisation. Müllheim: Verlag an der Ruhr.

Gullberg, T. 2012. Osallistuva kansalaisuus ja yrittäjyys. Teoksessa: Niemi, E. K. (toim.) Aihekokonaisuuksien tavoitteiden toteutumisen seuranta-arviointi 2010. Koulutuksen seurantaraportit 2012:1. Helsinki: Opetushallitus, 127–156.

Kansanen, P. & Uusikylä, K. 1981. Opetuksen tavoitteisuus ja yhteissuunnittelu. Helsinki: Gaudeamus

Morgenthau, L. 2003. Was ist offener Unterricht? Müllheim: Verlag an der Ruhr.

Perusopetuslaki.

Valtioneuvoston asetus perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen valtakunnallisista tavoitteista ja perusopetuksen tuntijaosta.

Mainokset

One thought on “Osallisuuden edistäminen peruskoulussa

  1. Päivitysilmoitus: koulu ja sivistys

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s